Karri Hiekkanen
16
.
9
.
2016

Omer Levin ja Levin Photography

Monelle ammatti on vain ammatti. Omer Levinille se on paljon enemmän. Hän elää mitä tekee, hän on valokuvaaja ja sen näkee hänen upeissa kuvissaan.

Israelista Suomeen

Omer muutti Suomeen Israelista perheensä kanssa 16-vuotiaana. Hän ei tuntenut Suomessa melkein ketään eikä puhunut kieltä. Hänen suomalaistuminen alkoi, kun hän liittyi jalkapallojoukkueeseen, jossa tapasi kaksi tulevaa parasta ystäväänsä. 

Kaverukset tulivat hyvin toimeen, kunnes Omerin isä sanoi uusille ystäville, että nyt loppuu englannin puhuminen Omerille. Vain suomea tästä eteenpäin. Kieli tarttui nopeasti, vaikka hermot olivat välillä kireällä: "Ärsytti ku ne ei puhunu enkkua. Kaverit otti faijan sanat täysillä." Omer ja ystävät kokivat myös hetkellisen erkaantumisen kielimuurin takia, mutta onneksi vain hetkellisen.

Samoihin aikoihin Omer tarttui myös vanhemmiltaan lahjaksi saamaan kameraan. Hän kuvasi paljon ja kuvaaminen vei hänet uusiin tilanteisiin, uusien ihmisten kanssa. Tämä pakotti häntä sosiaalisoitumaan ja puhumaan suomea. Hän alkoi tutustua uusiin ihmisiin ja tämä lisäsi kipinää valokuvaamiseen. Hän sai kavereiden kautta myös ensimmäiset maksulliset kuvauskeikkansa.

Valokuvaamisesta alkoi tulla yhä tärkeämpi asia Omerille ja hän alkoi miettiä sitä mahdollisena tulevaisuuden ammattina. Yläasteen loppuvaiheessa hän päätti hakea silloiseen Heltechiin audiovisuaaliselle linjalle (nykyinen Stadin ammattiopisto). Hänen opinto-ohjaajansa sanoi, että ei ehkä kannata, todennäköisesti et pääse sisään. Heltechin haastattelussa sanottiin, ettei hänestä tule valokuvaaja, vaan media-assistentti. Omer ei välittänyt: hän haki ja pääsi sisään.

Valokuvaajan elinehto: kontaktit

Toisena opiskeluvuonnaan, samalla kun opiskelut alkoivat keskittyä enemmän valokuvaukseen, Omer pääsi työharjoitteluun yhteen suomen kovimmista valokuvausstudioista. Hän näki miten ammattilaiset hoitavat kuvauksia ja oppi paljon. Hän on siitä asti kuullut useammalta, että hänen kuvissaan on havaittavissa samaa tyyliä kuin valokuvausstudion omistajalla.

Työharjoittelun isoin käänne tapahtui eriskummallisella kuvauskeikalla helsinkiläisessä kahvilassa. Hän toimi kuvauksissa studion päävalokuvaajan media-assistenttina. Kahvilan yksi työntekijöistä, joka "oli noin 60 vuotias, joka usko magneettitasapainojuttuihin", kertoi uskomuksistaan valokuvaajalle, joka halusi kokeilla. Valokuvaaja oli kiireinen, aina liikkeellä ja nukkui vain muutamia tunteja yössä. Valokuvaaja laittoi magneetit pään ympärille ja hetken kuluttua hän alkoi hikoilla. Hikoilu yltyi ja yltyi ja hän rupesi voimaan pahoin. Lopulta olo huononi niin paljon, että hän pyörtyi. Omer auttoi hänet takahuoneeseen, jonne kuvaaja jäi lepäämään. Jotta kuvaukset saatiin hoidettua, otti Omer kameran ja jatkoi kuvauksia.

Kuviin oltiin jälkikäteen erittäin tyytyväisiä: "Sieltä tuli tosi hyvää palautetta kuvista. Valokuvaaja antoi sen jälkeen paljon enemmän vastuuta ja usko meikäläiseen. Iso askel meikäläiselle." Kasvanut itseluottamus ja vastuu toivat Omerille lisää työkeikkoja studiolla ja paljon uusia kontakteja, joiden kautta hän sai myös omia kuvauskeikkoja.

Toiminimi pystyyn ja hommiin

Levin Photography tarina alkoi armeijasta, jonne Omer suuntasi työharjoittelun ja valmistumisen jälkeen 19-vuotiaana. Omerin tie vei Yliskylästä, Santahaminan vierestä, Vekaranjärvelle. Peruskauden jälkeen hän haki varusmieskuvaajaksi, mutta ei löytänyt mieleistään paikkaa. Hänelle tarjottiin kuvaajan roolia soittokunnassa, mistä hän kieltäytyi. Hän päätyi tykkimieheksi, mutta sai jäädä kuvaajaksi. Hänellä oli kamera aina matkassa ja hän pääsi toteuttamaan itseään, jotain mitä useimmat eivät pääse armeijassa tekemään. 

Kuten kaikilla armeijassa olleilla, oli myös Omerilla paljon aikaa mietiskellä tulevaisuutta. Siellä hän suunnitteli perustavansa oman toiminimen heti armeijasta päästyään ja aloittaa yksityisyrittäjän arjen. Ja näin hän teki.

Omerilla oli heti armeijasta päästyään tiedossa kuvauskeikkoja, joita varten hän laittoi toiminimen pystyyn. Hän ei hakenut starttirahaa tai muuta tukea. Hän laittoi toiminimen pystyyn kiireellä. Hän toimi alkuun valokuvaajana Helsingin yöelämässä, mistä sai laskutettua hyvin sekä paljon uusia kontakteja ja näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Tästä lähti Levin Photography käyntiin kunnolla.

Yrittäminen tarkoittaa vapautta, jolla on pimeä puoli

Omer on vieläkin tyytyväinen päätökseensä alkaa yksityisyrittäjäksi. "En usko että tykkäisin tehdä [töitä] muulle. Tykkään olla vapaa. Oon monille Omer Levin: valokuuvaja, [se on] iso osa minua. Jos kuvaisin jollekulle muulle niin en usko et voisin toteuttaa itteeni ja olla oma itteni täysin. Nyt ku oon valokuvaaja, elän sitä. Pitää saada asiakkaita, se ei saa olla liian turvallista. Olisi liian turvallista, jos kuvaisin jollekulle muulle. Jos en saa nyt keikkoja, en saa rahaa, mut siitä tykkään. Haaste."

Hän kokee, että asiakkaiden metsästäminen on enemmän kuin työtä. "Asiakkaiden metsästäminen on elämää. Joka paikka mihin meen, elän valokuuvajan roolia, tai en roolia, vaan elämää. Se oon minä. Jos sitä kautta tulee keikkaa, on kiva puoli ku saa keikkaa ku oon oma itteni. Synkkä puoli on veroasiat, paperisota, laskutukset, alvit, kaikki byrokratia. Toivoisin ettei tarvii tehä jatkossa hirveästi. Voisin vain valokuvata. "

Kysyttäessä lisää tästä synkästä puolesta, toteaa Omer, että "yrittäminen ilman kirjanpitoa pitäisi olla laitonta... mä oon vieläkin ilman kirjanpitäjää. Vieläkin... koska paljon ulkomailla. Mutta en jaksa valokuvaaja/taiteilijana miettiä bisnes asioita. Pakolliset asiat mitkä ei kuulu kuvaamiseen tai kontaktien metsästämiseen on mulle niitä pimeän puolen asioita".

Omer antaakin tulevaisuuden yrittäjille yhden neuvon liittyen pimeään puoleen: "ottaisin kirjanpitäjän ehdottomasti, jos nyt perustaisin toiminimeä. Se pitäis olla pakollista." Omer onkin ollut useamman kerran tekemisissä verohallinnon kanssa, ei-niin-oikein hoidettujen kirjanpitojen ja veroilmoitusten takia. Hän toteaa myös, että valtio voisi tukea tulevia yrittäjiä juuri tältä kannalta: "Valtio vois auttaa kirjanpitäjän maksamisessa ensimmäisen vuoden. Ja sitten kaikki kävisi vielä Yritä.fi:n Toiminimikurssin." 

Omerilla on myös valoisan puolen neuvoja tuleville yrittäjille, varsinkin valokuvaajille. "Rohkeutta, heittäydy tilanteisiin" ja "kuvaa vaan niin paljon, kun pystyt. Älä mieti liikaa rahaa alussa. Kuvaa niin paljon ihmisiä, kun vaan pystyt. Jos ei keikkoja, kutsu kavereita kuvauksiin. Kuvaa vaan niin paljon, kun pystyt. Koko ajan kuvaat. Pyöri stadissa, kerro kaikille, että oot kuvaaja. Joo, kerro kaikille, että oot kuvaaja."

Levin Photography tulevaisuudessa

Omer on viime vuosina tykästynyt häiden kuvaamisiin. Hän nauttii tilanteista, kun ympärillä on paljon iloisia ja uusia ihmisiä. Tämä näkyy myös hänen kuvissaan.

Omer aikoo jatkaa Nuuskamuikkusena olemista vielä pitkään. Kesät kuluvat Suomessa ja talvet jossain lämpimässä. Tämä sopii auringosta nauttivalle, mutta erityisesti Omerille. Näin hän pääsee tapaamaan jatkuvasti uusia ihmisiä ja löytämään uusia seikkailuja, kamera kädessä.

Omer lähteekin talvea karkuun lokakuun alkupuolella, mutta palaa takaisin kesäksi 2017. Hänellä on muutamia keikkoja buukattuna ensi kesälle, mutta tilaa löytyy vielä. Jos sinä olet kiinnostunut Omerin palveluista, voit katsoa lisää kuvia hänen verkkosivuiltaan OmerLevin.com, mistä löydät myös hänen yhteystietonsa.

Omer tutuksi 11 kysymyksellä

Suosikkipaikka?
Luulen, että Cafe tyyni, tykkään tästä

Lempisana?
Aurinko

Inhokkisana?
Vero

Mikä saa sinut syttymään?
Nainen

Mikä ei saa sinua syttymään?
Sade

Mitä ääntä rakastat?
Naurua

Mitä ääntä vihaat?
Styroksin hinkkausta

Lempikirosana?
Mother fucker

Mitä ammattia, muuta kuin omaasi, haluaisit kokeilla?
Malli...haha no ei, lentäjä!

Mitä ammattia et kokeilisi mistään hinnasta?
Lentoemäntä

Jos taivas olisi olemassa, mitä haluaisit jumalan sanovan sinulle taivaanportilla?
Pääsen helvettiin... liian kiltit ihmiset on tylsä väestö... pääsen rokkistarojen kanssa helvettiin.

Käy myös katsomassa Omerin Instagram ja tykkää hänen Facebook sivustaan.

Karri Hiekkanen
16
.
9
.
2016